Milk Chocolate Mallo Cup

Pahoittelen luvattoman pitkää blogitaukoa, mutta perhettämme kohtasi koulunaloitus. Ja eskarinaloitus. Viikkokausien lötköilyn jälkeen aamuheräämiset ja aikataulutettu arki ottivat niin sanotusti luulot pois ainakin perheen äidistä. Phew! Nyt on kuitenkin herkut taas kaivettu kaapista esiin (hah, niin kuin niitä sinne olisi missään vaiheessa unohdettu…) ja puhallettu blogista pöly pois.

Siipalle oli tullut asiaa Verkkokauppaan sillä aikaa, kun olin lasten kanssa kesällä pohjoisessa. Ystävällisesti oli sitten ostanut joitain import-suklaita sun muita minulle jemmaan. Niistä tällä kertaa blogiin pääsee Mallo Cup, joka on vähän niin kuin Reese’s Peanut Butter Cup, paitsi että ei alkuunkaan. Muoto on ehkä suunnilleen samanlainen, eli tuommoinen paperivuoassa tuleva litteä ”leivos”. Sisällä pitäisi nimestä päätellen siis olla vaahtokarkkia? Let’s see.

Ainesosat: Maitosuklaa (sokeri, kaakaovoi, maito, suklaalikööri, emulgointiaine soijalesitiini), maissisiirappi, sokeri, vesi, kookospähkinä, dekstriini, kananmunanvalkuainen, suola, sakeuttamisaine E412, aromeja, säilöntäaine E202, emulgointiaine soijalesitiini.

Joo tuota… arvatkaapa olinko iloinen siitä, että kuvausalustani on polymeerimuovia eikä esimerkiksi kartonkia? Tuo meinaan sotki. Ihan huolella, kuten kuvastakin ehkä voi päätellä. Jouduin kaapimaan tuota tahmaa irti alustasta veitsellä ja sen jälkeen hinkkaamaan muovin rätillä ja pesuaineella puhtaaksi. Yh.

Siivouksen jälkeen oli aika maistaa! Pehmeähkön ja hyvin makean suklaakuoren sisällä on vaahtokarkkitäytettä, joka on erinomaisen venyvää, tahmeaa ja sokerista. Ihan aluksi täyte vaikutti sileältä, mutta sitten alkoi hampaiden välissä tuntua pahaenteinen ritinä ja ratina. Kookoshiutaleita. AArrrgghhhh! Jos jotain karsastan, niin kookoshiutaleita. En pidä kookoksesta oikein missään muodossa, mutta ikävintä ovat kookoshiutaleet ja niiden ratina hampaiden välissä. Yisch. Urheasti söin koko Mallo Cupin, vaikka se olikin ihan liian sokerista ja ratisi hampaissa. Toisen pistin jääkaappiin selvittääkseni, paraneeko tämä ”herkku” kylmässä. En ole vielä löytänyt rohkeutta sen selvittämiseen.

Arvio: 2 / 5. Ei tartte ostaa toiste ikinä, mutta ei tämä sentään niin kammottavaa ole kuin se Maraboun juhlasuklaa. Ja jos tykkää kookoksesta, niin tämä voi tietysti olla ihan kivakin herkku. Tai sitten ei. Kai näistäkin joku tykkää?

Nestle Lion Peanut

Muistaako joku vielä ajan, jolloin Lion oli vielä nimeltään Big Cat? Lion on siitä kummallinen suklaapatukka, että se tuntuu välillä katoavan myynnistä kokonaan mutta sitten ilmaantuu taas takaisin. Perinteisestä Lionista poikkeavan Peanut-version löysi mieheni Verkkokauppa.comissa käydessään. En tiedä, millainen Lion Peanutin saatavuus on, mutta ei tätä taida ihan tavallisen kaupan hyllyltä löytyä? Mikään uusi suklaa ei ole kyseessä, sillä hakutuloksia löytyy Googlesta jo vuodelta 2007, mutta minulle tämä oli uusi tuttavuus. Tykkään perus-Lionista, joten maapähkinäisenkin suhteen olin utelias.

Ainesosat: glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, paahdetut maapähkinät, kasvisrasva (palmu), vehnäjauho, makeutettu maitotiiviste (maito, sokeri), herajauhe (maidosta), maltodekstriini, kovetettu kasvisrasva, vähärasvainen kaakaokaakao (2,3 %), suola, vehnätärkkelys, emulgointiaine (lesitiini, E476), rasvaton maitojauhe, nostatusaine (natriumbikarbonaatti), aito vanilja- ja maapähkinä aromi, aromiaineet, karamellisoitu sokeri, sakeuttamisaine (karrageeni).

Lion Peanut on hyvin houkuttelevan näköinen suklaapatukka. Katsokaa nyt, miten herkullisen pullukalta se näyttää pähkinäisine suklaakuorrutuksineen… Vesi herahti kielelle välittömästi, mutta pakko oli ottaa valokuvat ennen maistamista. Kiduttavaa.

Päällä olevassa suklaassa on tosiaan reilusti pähkinämurskaa, ja haukatessa koostumuksessa paljastuu jotain ritisevän rapeaa – seassa on selkeästi hieman riisimuroja. Makuyhdistelmä on tosi kiva sekoitus maapähkinäisyyttä, toffeeta, suklaata ja jonkinlaista vohvelia. Toffee on aika makeaa, mutta pähkinäosuudessa on myös suolaa, joka sopii tähän hyvin.

Makunsa puolesta Lion Peanut muistuttaa jonkin verran Snickersiä, mutta vohveli ja murot tekevät siitä jotenkin ilmavamman ja vähemmän raskaan kuin Snickers. Tosin huolimatta siitä, että vohvelisuklaat usein tuntuvat jotenkin kevyemmiltä kuin normisuklaapatukat, tämä on siltikin yllättävän tuhtia kamaa. Puolikas suklaapatukka (eli toinen pakkauksen pikkupatukoista) riittää hyvin viemään makeannälän. Tykkään!

Arvio: 4½ / 5. Oivallinen makuyhdistelmä, ostaisin toistekin. Paitsi etten kovin usein, koska noin neljännes päivän energiantarpeesta on tyydytetty jo nuuhkaisemalla tätä suklaapatukkaa.

Mentos Pop Ins Liquorice Mix

Kaikki tuntevat Mentosit. Uusia makuvaihtoehtoja tulee ja menee, mutta tietyt perusmaut pysyvät: hedelmämix, lakritsi ja minttu. Uudehkot Mentos Pop Ins -pussit sisältävät pienempiä Mentos-karkkeja hyvin värikkäissä pikkupusseissa; sekoituksia on muistaakseni kolme erilaista. Poimin kokeeksi lakritsimixin, koska se vaikutti kiinnostavimmalta.

Ainesosat: Sokeri, glukoosisiirappi, kokonaan kovetettu kookosöljy, ammoniumkloridi, lakritsiuute, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), tärkkelys,aromit, värit (sokerikulööri, kasviperäinen lääkehiili), pintakäsittelyaineet (mehiläisvaha, sellakka, karnaubavaha), emulgointiaine (rasvahappojen sakkaroosiesterit), sakeuttamisaine (gellaanikumi).

Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli koostumus: alkuperäisissä Mentos-karkeissa on kova raepinta, joka rapsahtaa vähän puraistessa, mutta nämä pienet Pop Ins -versiot ovat pehmeitä. Edes karkin pinta ei ole kova, vaikka se onkin kiiltävä ja raemainen, vaan antaa täysin periksi puraistaessa. Se oli kyllä rehellisesti sanottuna pettymys, sillä mielestäni normaaleissa Mentoksissa se kova pinta yhdistettynä sitkeään sisukseen on ihan parhautta.

Mustat ovat lakritsin makuisia. Ne ovat aika makeista ja lakritsin maku on suhteellisen mieto. Karkit ovat hyviä, mutta eivät millään tavalla erityisiä.

Valkea – tai lähinnä harmahtava – on minttulakritsin makuinen. Odotin jotain sellaista täpäkän minttuista kuten perinteiset isot Mentosit, mutta tässä mintun maku on lähes olematon ja karkki maistuu lähinnä lakritsille. Höh.

Ruskeiden pitäisi maistua salmiakille, mutta lähinnä niissä on vähän voimakkaampi ja aavistuksen suolaisempi maku kuin mustissa lakritsinmakuisissa karkeissa. Taas höh.

Koostumus oli siis pettymys, ja vaikka karkit ovat maultaan ihan kivoja, ne eivät ole yhtään enempää kuin ”ihan kivoja”. Nämä eivät tarjonneet mitään, mistä innostuisin. Odotin enemmän.

Arvio: 3 / 5. Hyvää mutta melko mitäänsanomatonta. En keksi oikeastaan mitään syytä, miksi ostaisin näitä tavallisen Mentos-pötkön sijasta.

Ritter Sport Corn Tortilla Chips

Saksalaisetkin ovat hypänneet mukaan maissivillitykseen. RitterSport Corn Tortilla Chips osui silmiin eräänä päivänä kaupassa, ja koska RitterSportit ovat usein varsin mainioita suklaita, piti tämäkin yksilö ostaa testattavaksi. Pakkaus mainostaa, että suklaan seassa on sekä rapeaa paahdettua maissia että tortillasipsien palasia. Kiinnostavaa!

Aiemmin testaamaani Tuplaa moitin siitä, että maissia oli ihan liian vähän eikä sen rapeutta juuri nougat’n seasta huomannut. Kuten kuvasta näkyy, tässä suklaassa maissia on runsaasti! Sattumia ei tosiaankaan tarvitse hakemalla hakea, vaan niitä on hyvin anteliaasti.

Popcornimainen tuoksu leijailee nenään kun pakkauksen avaa. Silmät kiinnikin tietäisi, mitä tässä suklaassa on mausteena. Itse suklaa on perus-RitterSportia eli ihan hyvää maitosuklaata, johon maissilastumurut ja paahdettu maissi tuovat mukavasti tekstuuria. Kun palasta haukkaa, hampaissa rouskuu miellyttävästi. Paahdetun maissin maku on suht voimakas, mutta suolaisuutta ehkä kaipaisin hieman lisää.  Parin palasen jälkeen hampaankolot ovat täynnä maissimuruja, joita saa seuraavan kymmenen minuuttia kaivella kielellään pois.

Ritter Sport Crunchy Corn Chips on maistamieni maissisuklaiden parhaimmistoa (häviää oikeastaan vain Milkan ihanalle popcornsuklaalle, jota ei enää saa Suomesta), mutta jokin sen maussa jää häiritsemään. Se on epämääräinen tunkkaisuus, josta erotan häivähdyksen pureskelun alkuvaiheessa, mutta en enää sitten, kun suklaa on sulaa suussa. Koko levy kuitenkin katosi kaapista varsin kivuttomasti, joten kyllä tämä ihan kelpo suklaata on.

Arvio: 4+ / 5. Varsin onnistunut levy niin maultaan kuin koostumukseltaankin.

Taffel & Panda Suklaa: Makea Rapea Suolainen

Heti Polly-maissipuffien perään esittelen toisen samanlaisen tuotteen: Taffel ja Panda Suklaa ovat yhdistäneet voimansa ja tuoneet markkinoille Makea Rapea Suolainen -pussin. Tälläkin kertaa kyse on suklaakuorrutetuista maissipalleroista, joiden on siis nimensä mukaisesti tarkoitus olla makeita, rapeita ja suolaisia.

Ainesosat: Sokeri, maissijauho, kaakaovoi, täysmaitojauhe, kaakaomassa, rasvaton maitojauhe, suola, pintakäsittelyaine (E414), emulgointiaine (lesitiini), aromi (vanilliini).

Nämä Taffelin/Pandan pallerot ovat kooltaan jotenkin muhkeamman oloisia kuin Pollyt, mutta luulen, että muoto osittain hämää: siinä missä Pollyt olivat puikulaisen papanan näköisiä, Taffelin pallerot ovat suht pyöreitä. Niiden suklaakuorrutus on ohuempi kuin Pollyissa ja maissipitoisuus vastaavasti suurempi, minkä vahvistaa myös ainesosaluettelo. Taffelilla maissijauho on listassa jo toisena siinä missä Pollyissa puffattu maissi on mainittu vasta neljäntenä.

Kun molemmat laitetaan rinnakkain, näkyy hyvin, että varsin samanlaisista tuotteista tässä on kyse:

Entäs maku? Luvatuista kolmesta ominaisuudesta Makea Rapea Suolainen sisältää kaksi. Ne ovat makeita ja ne ovat rapeita. Suolaisuudesta ei kuitenkaan ole tietoakaan – ei siis edes kalpeaa aavistusta. Suklaa on mielestäni sokerisempaa kuin Pollyissa eikä muutenkaan yhtä hyvää, mutta pyöreä muoto ja ohuempi suklaakerros tekevät näistä Taffelin palleroista rapeampia ja rouskuvampia kuin Polly Puffit. Täydellisessä maailmassa olisi tarjolla yksi tuote, jossa yhdistyisi näiden tekstuuri ja Polly Puffien suklaa ja suolainen vivahde.

Molemmissa tuotteissa on puolensa, ja on ihan makuasia, kummasta tykkää enemmän: minä valitsisin ilman muuta Polly Puffit mutta taas mieheni arvioi Taffelit paremmiksi. Jos haluaa nauttia nimenomaan suolaisen ja makean liitosta, kannattaa valita Polly Puffit. Jos taas vain kaipaa jotain suklaista rapsakkaa mutusteltavaa, on Taffel ihan hyvä valinta.

Arvio: 3½ / 5. Suolaisuuden puuttuminen oli pettymys. Muutenkin nämä tuntuivat jotenkin vähän mitäänsanomattomilta, joskaan mitään varsinaista vikaa näissä ei ole. Paitsi siis se suolan puute. Plussaa rapeasta koostumuksesta.

Cloetta Polly Puffar Sea Salt

Rakastan Pollyja. Perinteinen sininen pussi on klassikko, jota en hylkää koskaan, mutta otan aina innolla vastaan myös uudet versiot. Nyt nuo ihanat suklaakuorrutteiset vaahtopallerot ovat saaneet seurakseen suklaiset maissipuffit,  joissa on merisuolaa. Tuoteideana tämä ei ole kauhean omaperäinen, enkä oikeastaan tiedä, mitä tekemistä näillä suklaisilla maissinaksuilla on varsinaisten Pollyjen kanssa, mutta sehän ei luonnollisestikaan tarkoita, että jättäisin tuotteen hyllyyn.

Polly Puffar Sea Salt on ollut Ruotsissa myynnissä jo pitkään (vuoden, ehkä?) ja olen ehtinyt natustaa niitä jo kolme tai neljä pussillista. Blogia varten otin kuvat jo kaksi kuukautta sitten (Ruotsista ostetusta pussista) kuullessani kaverin löytäneen puffeja suomalaisesta Prismasta. Ja kyllä, nyt näin itsekin omin silmin CityMarketissa tämän… no, uutuuden.

Ainesosat: sokeria, kaakaovoita, täysmaitojauhetta, puffattua maissia, kaakaomassaa, rasvatonta maitojauhetta, kasvirasvoja / kasviöljyjä (palmu, shea, kookos), herajauhetta (maidosta), merisuolaa, emulgointiainetta (soijalesitiiniä), tärkkelystä, pintakäsittelyaineita (arabikumia, sellakkaa), aromia (mm. vanilliinia), suolaa.

Puffit ovat epämääräisen muotoisia papanoita, joiden pinta on juuri sellainen ilmavan röpelöinen kuin muissakin vastaavissa naksuissa. Ne eivät ole kauhean suuria, joten suklaakuorrutuksen osuus on itse asiassa aika mukava. Pienehkö koko ja suht reilu suklaakerros tosin saavat sitten aikaan sen, että nämä eivät ole niin rapeita ja ilmavan rouskuvia kuin voisivat olla. Riittävän rapsakoita ne ovat silti – ja ennen kaikkea erittäin makoisia! Suklaa on ihan kelpo maitosuklaata, toki makeaa mutta ei kohtuuttoman makeaa, maissi on ilmavaa ja merisuola tuo juuri täydellisen ripauksen suolaisuutta herkkuun, joka muuten olisi luultavasti ällömakea.

Merisuola suklaassa on ollut jo jonkin aikaa muodissa, mutta on taitolaji saada sen määrä ihan täydellisesti kohdalleen: sitä ei saa olla liikaa, tai suolaisuus alkaa ärsyttää, mutta jos sitä ei ole tarpeeksi, se ei myöskään tuo suklaan makuun sitä kaivattua ryhtiä. Polly Puffar Sea Salt on suolauksen osalta minusta oikein onnistunut tuote. Muutenkin näitä pistelee ilokseen (ja vaa’an kauhuksi).

Arvio: 4½ / 5. Raps, rousk, slurps. Tykkään.

Marabou Oreo filled -suklaalevy

Maraboun Oreo-suklaapatukka tuli jo esiteltyä, joten nyt on levyn vuoro. Tämänkin ostin Ruotsista, mutta toivon mukaan tämä ilmaantuu myyntiin vielä Suomessakin. Levy on selvästi isompi kuin Maraboun levyt yleensä, peräti 320 grammaa, ja se on myös vähän eri mallinen: pitempi ja kapeampi.

Ainesosat: sokeri, palmuöljy, vehnäjauho, rasvaton maitojauhe, herajauho (maito), kaakaovoi, kaakaomassa, voiöljy, vähärasvainen kaakao, vehnätärkkelys, tärkkelyssiirappi, emulgointiaineet (soijalesitiini, auringonkukkalesitiini), hasselpähkinät (0,17%), suola, nostatusaineet (E500, E501, E503), stabilointiaine (E405), aromi.

Pähkinäallergikkojen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tässä on käytetty hieman hasselpähkinää. Itse annoin tätä pojalleni tajuamatta edes tarkistaa, koska Maraboun suklaassa ei ole pähkinää eikä myöskään Oreoissa, ja säikähdin, kun lapsi alkoi yskiä. No, pojalla oli ahneuksissaan mennyt murunen väärään kurkkuun eikä vähäisestä hasselpähkinästä mitään oireita onneksi sitten tullut. Jatkossa pitää olla tarkempi!

Tämä suklaa totisesti on Oreo filled; yhtään eivät valehtele! Suklaan sisällä oleva keksikerros on itse asiassa siinä määrin paksu, että ainakin huoneenlämpöisestä suklaasta on vaikea taittaa siistejä palasia. Keksi murtuu juuri siten kuin itse haluaa, joten palaset ovat vähän epämääräisen näköisiä. Käytännön merkitystähän tällä ei ole, paitsi tilanteessa, jossa yrität taittaa molemmille lapsille samankokoiset palaset, mutta suklaa lohkeaakin 40/60-suhteessa eikä fifty-fifty, ja toinen lapsi huutaa naama punaisena, että ”X SAI ISOMMAN PALASEN!” Ei sillä, että meillä koskaan näin kävisi, mutta…. huoh.

Maultaan tämä on aika pitkälti samanlaista kuin aiemmin esitelty Oreo-suklaapatukka: makeaa, hieman Kinder-suklaan kaltaista, kermaista. Täyte on tosi hyvää ja keksiä lukuunottamatta koostumukseltaan pehmeän samettista, ja keksi taas sitten tarjoaa mukavaa rouskuteltavaa. Keksikerroksen paksuus on ehdoton plussa, sillä tuo valkea täyte on siinä määrin äkkimakeaa, että se totisesti tarvitsee paksun keksikerroksen taittamaan liikaa makeutta. Luulen, että suklaa olisi vielä parempaa, jos valkean kreemitäytteen osuus olisi pienempi. Kaiken kaikkiaan tämä kuitenkin on mielestäni herkullista, ainakin jos määrä pysyy kohtuullisena – näin makeaa suklaata en ainakaan minä kykene syömään kuin muutaman palan kerrallaan.

Arvio: 4+ / 5. Keksisuklaiden sarjassa varsin mainio levy. Marisen ainoastaan Maraboun helmasynnistä eli tolkuttomasta makeudesta. Voisin ostaa toistekin 🙂

KitKat Chunky Peanut Butter

Ja taas maapähkinävoita! Tällä kertaa nappasin CityMarketin import-hyllystä KitKat Chunkyn maapähkinävoilla höystettynä. Oli hauskaa löytää jokin uusi KitKat-maku, kun olen monesti harmitellut sitä, ettei tänne Suomeen tunnu koskaan tulevan mitään kivoja muualla myytäviä limited edition -versioita perussuklaista.  KitKat Chunkysta on ollut tämän lisäksi muualla maailmassa myynnissä ainakin maut tuplasuklaa, toffee, appelsiini, minttu, valkosuklaa, vanilja, hasselpähkinä ja kookos.

Ainesosat: Sokeri, kaakaovoi, rasvaton maitojauhe, maapähkinätahna 10%, vehnäjauho, kaakaomassa, palmuöljy, voiöljy, herajauhe, laktoosi (maito), vehnäproteiini, maapähkinäjauhe 1,9%, emulgointiaine (auringonkukkalesitiini), suola, aromit, nostatusaine (natriumbikarbonaatti E500). Saattaa sisältää muuta pähkinää.

Pakkauksen sisältä löytyy jykevä suklaapatukka, joka on jaettu isoihin paloihin. On makuasia, pitääkö enemmän Chunkyn isoista palasista vai perinteisen KitKatin ohuista ”tikuista” – olisin ehkä itse taipuvainen suosimaan niitä ohuita vohvelitankoja, jotka ovat jotenkin rapeampia, mutta en missään nimessä nyrpistä nenääni tällekään 😉

Poikkileikkaus näyttää, että vohveliosuuden yläpuolella on kelpo kerros maapähkinävoita. Vohveli on rapean rouskuvaa kuten tavallisessakin KitKat Chunkyssa, mutta maapähkinävoi tuo mukaan ihanan oman hieman suolaisen lisänsä. Se sopii oivallisesti tähän suklaapatukkaan ja maapähkinävoita on juuri sopivasti niin että se maistuu selvästi, mutta ei nouse liikaa hallitsemaan makua. Kokonaisuus on kuitenkin minulle turhan makea; yksi pala riitti mainiosti eikä tehnyt mieli ottaa heti lisää. En usko, että saisin syötyä kerralla koko patukkaa – ainakaan ilman että naama alkaisi vihertää.

Arvio: 3½ / 5. Kivaa vaihtelua perusvohvelisuklaille (varsinkin maapähkinävoin ystäville), mutta liian makeaa.

Marabou Oreo (suklaapatukka)

Oreot ovat kovalla rytinällä rantautuneet Suomeen ja niitä saa jo suht järkevään hintaan ihan perusmarketeistakin. Suomalaiset yritykset ovat luonnollisesti havahtuneet valmistamaan omia jäljitelmiään, joista ehkä huvittavin esimerkki on ”omaperäisesti” nimetty Pirkka Origo. Lidlin Neo-keksit (myös Oreo-klooneja) on jo ehditty ympätä myös suklaaseen ja Maraboulla on tällä hetkellä myynnissä ainakin kolmea eri Oreo-suklaata. Maraboun suklaista on nyt esittelyssä pullukka Oreo-suklaapatukka, joka on kooltaan 41g ja muodostuu hauskoista pyöreähköistä paloista. Ostin suklaan Ruotsista, eikä tätä tietääkseni ainakaan vielä ole myynnissä Suomen kaupoissa.

Ainesosat: Sokeri, palmuöljy, kaakaovoi, rasvaton maitojauhe, herajauhe (maito), kaakaomassa, voiöljy, vähärasvainen kaakao, glukoosifruktoosisiirappi, vehnätärkkelys, emulgointiaineet (soija- ja auringonkukkalesitiini), suola, nostatusaineet (E500, E501, E503), aromi.

Suklaapalojen sisällä on vaaleaa kreemimäistä täytettä ja Oreo-keksimurskaa. Välillä tumma keksimurska näyttää vaalean täyteen keskellä epämääräisen harmaalta ja homeiselta, mutta onneksi maku ei ole homeinen 😀 Suklaan mausta tulee mieleen Kinder-suklaa: se on yhtä makeaa ja samalla tavalla kermaista. Oreo-muruset maistuvat Oreoilta kuten pitääkin ja tuovat suklaapatukkaan mukavaa tekstuuria rouskumalla hampaissa. Sokeria on minun makuuni – taas kerran – liikaa, mutta jos syö vain pari palaa, tämä on ihan makoisaa. Tämä oli myös perheen lasten mieleen.

Arvio: 3+ / 5. Makeaa perusmättösuklaata. Maistuvaa, mutta ei millään muotoa mieleenpainuvaa tai erityistä.

Van Slooten’s Candy Cars Wacky Racers

Van Slootenin makeiset lienevät useimmille tuttuja persoonallisista pakkauksistaan. Pyöreisiin kannellisiin tölkkeihin pakattuja salmiakkilakritsikuvioita on saanut vuosikaudet esimerkiksi tax free -myymälöistä, mutta nykyään erilaisia Van Slooten -makeisia myydään muuallakin. Road Runners -purkki on suosikkini, mutta koska tällä kertaa halusin jotain uutta, nappasin ostoskoriin Wacky Racers -boksin.

Ainesosat: glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, liivate (porsaan), hapot (sitruuna-, omena- ja etikkahappo), luontainen appelsiiniaromi, luonnon sitruuna-aromi, luontaiset aromit, elintarvikevärit (sokerikulööri, paprikauute, kurkumiini) tiivisteitä (spirulina, saflori, retiisi, omena, mustaherukka, bataatti, porkkana), pintakäsittelyaine (karnaubavaha), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo). Gluteeniton.

Wacky Racers -karkeissa on käytetty ainoastaan luontaisia aromeja ja väriaineita. Sekoituksessa on hedelmäviinikumeja, colapulloja ja yhdistelmäkarkkeja, joissa hedelmään yhdistyy vaahtokarkkimainen pohja. Löysin pakkauksesta lopulta viisi erilaista karkkia, joista neljä näette kuvassa. Viides, jonka löysin vasta karkit kuvattuani, on kuin kuvan vasemmanpuoleisin karkki (eli vaahtispohjainen) mutta eri värinen.

Nämä olivat jonkinaisteinen pettymys ennen kuin olin edes työntänyt yhtään niistä suuhuni. Nämä, jos mitkä, ovat nimittäin löllöjä: lötköjä, tahmeanpehmeitä vetelyksiä. Heti, kun otin yhden purkista, sormeni protestoivat. Hedelmäkarkit eivät saisi tuntua näin lötköiltä (tiedän, tämä on minun omituisuuttani…). Urheasti kuitenkin maistoin. Karkkien tekstuuri on minulle epämiellyttävä, mutta maku näissä on ehdottomasti kohdallaan. Karkit ovat herkullisen hedelmäisiä ja makeita, colapullo maistuu juuri sille mille pitääkin ja punavihreässä autossa on selvä kirsikan maku, jota värityksestäkin osasi odottaa. Lötköydestään huolimatta karkit ovat varsin venyvän sitkeitä, joten pureskeltavaa riittää. Kippasin maistelun jälkeen loput karkit paperipussiin ja elän toivossa, että muutaman viikon säilöminen kaapissa saa ne kuivahtamaan edes vähän vähemmän veteliksi.

Arvio: 3½ / 5. Antaisin kokonaisen numeron enemmän, jos nämä eivät olisi löllöjä. Mikäli löllöys ei häiritse, suosittelen ihan varauksetta testaamaan: nämä ovat erinomaisen maukkaita.