Nestle Lion Peanut

Muistaako joku vielä ajan, jolloin Lion oli vielä nimeltään Big Cat? Lion on siitä kummallinen suklaapatukka, että se tuntuu välillä katoavan myynnistä kokonaan mutta sitten ilmaantuu taas takaisin. Perinteisestä Lionista poikkeavan Peanut-version löysi mieheni Verkkokauppa.comissa käydessään. En tiedä, millainen Lion Peanutin saatavuus on, mutta ei tätä taida ihan tavallisen kaupan hyllyltä löytyä? Mikään uusi suklaa ei ole kyseessä, sillä hakutuloksia löytyy Googlesta jo vuodelta 2007, mutta minulle tämä oli uusi tuttavuus. Tykkään perus-Lionista, joten maapähkinäisenkin suhteen olin utelias.

lion01

Ainesosat: glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, paahdetut maapähkinät, kasvisrasva (palmu), vehnäjauho, makeutettu maitotiiviste (maito, sokeri), herajauhe (maidosta), maltodekstriini, kovetettu kasvisrasva, vähärasvainen kaakaokaakao (2,3 %), suola, vehnätärkkelys, emulgointiaine (lesitiini, E476), rasvaton maitojauhe, nostatusaine (natriumbikarbonaatti), aito vanilja- ja maapähkinä aromi, aromiaineet, karamellisoitu sokeri, sakeuttamisaine (karrageeni).

Lion Peanut on hyvin houkuttelevan näköinen suklaapatukka. Katsokaa nyt, miten herkullisen pullukalta se näyttää pähkinäisine suklaakuorrutuksineen… Vesi herahti kielelle välittömästi, mutta pakko oli ottaa valokuvat ennen maistamista. Kiduttavaa.

lion02

Päällä olevassa suklaassa on tosiaan reilusti pähkinämurskaa, ja haukatessa koostumuksessa paljastuu jotain ritisevän rapeaa – seassa on selkeästi hieman riisimuroja. Makuyhdistelmä on tosi kiva sekoitus maapähkinäisyyttä, toffeeta, suklaata ja jonkinlaista vohvelia. Toffee on aika makeaa, mutta pähkinäosuudessa on myös suolaa, joka sopii tähän hyvin.

Makunsa puolesta Lion Peanut muistuttaa jonkin verran Snickersiä, mutta vohveli ja murot tekevät siitä jotenkin ilmavamman ja vähemmän raskaan kuin Snickers. Tosin huolimatta siitä, että vohvelisuklaat usein tuntuvat jotenkin kevyemmiltä kuin normisuklaapatukat, tämä on siltikin yllättävän tuhtia kamaa. Puolikas suklaapatukka (eli toinen pakkauksen pikkupatukoista) riittää hyvin viemään makeannälän. Tykkään!

Arvio: 4½ / 5. Oivallinen makuyhdistelmä, ostaisin toistekin. Paitsi etten kovin usein, koska noin neljännes päivän energiantarpeesta on tyydytetty jo nuuhkaisemalla tätä suklaapatukkaa.

Mentos Pop Ins Liquorice Mix

Kaikki tuntevat Mentosit. Uusia makuvaihtoehtoja tulee ja menee, mutta tietyt perusmaut pysyvät: hedelmämix, lakritsi ja minttu. Uudehkot Mentos Pop Ins -pussit sisältävät pienempiä Mentos-karkkeja hyvin värikkäissä pikkupusseissa; sekoituksia on muistaakseni kolme erilaista. Poimin kokeeksi lakritsimixin, koska se vaikutti kiinnostavimmalta.

mentos01

Ainesosat: Sokeri, glukoosisiirappi, kokonaan kovetettu kookosöljy, ammoniumkloridi, lakritsiuute, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), tärkkelys,aromit, värit (sokerikulööri, kasviperäinen lääkehiili), pintakäsittelyaineet (mehiläisvaha, sellakka, karnaubavaha), emulgointiaine (rasvahappojen sakkaroosiesterit), sakeuttamisaine (gellaanikumi).

mentos02

Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli koostumus: alkuperäisissä Mentos-karkeissa on kova raepinta, joka rapsahtaa vähän puraistessa, mutta nämä pienet Pop Ins -versiot ovat pehmeitä. Edes karkin pinta ei ole kova, vaikka se onkin kiiltävä ja raemainen, vaan antaa täysin periksi puraistaessa. Se oli kyllä rehellisesti sanottuna pettymys, sillä mielestäni normaaleissa Mentoksissa se kova pinta yhdistettynä sitkeään sisukseen on ihan parhautta.

Mustat ovat lakritsin makuisia. Ne ovat aika makeista ja lakritsin maku on suhteellisen mieto. Karkit ovat hyviä, mutta eivät millään tavalla erityisiä.

Valkea – tai lähinnä harmahtava – on minttulakritsin makuinen. Odotin jotain sellaista täpäkän minttuista kuten perinteiset isot Mentosit, mutta tässä mintun maku on lähes olematon ja karkki maistuu lähinnä lakritsille. Höh.

Ruskeiden pitäisi maistua salmiakille, mutta lähinnä niissä on vähän voimakkaampi ja aavistuksen suolaisempi maku kuin mustissa lakritsinmakuisissa karkeissa. Taas höh.

Koostumus oli siis pettymys, ja vaikka karkit ovat maultaan ihan kivoja, ne eivät ole yhtään enempää kuin ”ihan kivoja”. Nämä eivät tarjonneet mitään, mistä innostuisin. Odotin enemmän.

Arvio: 3 / 5. Hyvää mutta melko mitäänsanomatonta. En keksi oikeastaan mitään syytä, miksi ostaisin näitä tavallisen Mentos-pötkön sijasta.

Ritter Sport Corn Tortilla Chips

Saksalaisetkin ovat hypänneet mukaan maissivillitykseen. RitterSport Corn Tortilla Chips osui silmiin eräänä päivänä kaupassa, ja koska RitterSportit ovat usein varsin mainioita suklaita, piti tämäkin yksilö ostaa testattavaksi. Pakkaus mainostaa, että suklaan seassa on sekä rapeaa paahdettua maissia että tortillasipsien palasia. Kiinnostavaa!

rittersportcorn1

Aiemmin testaamaani Tuplaa moitin siitä, että maissia oli ihan liian vähän eikä sen rapeutta juuri nougat’n seasta huomannut. Kuten kuvasta näkyy, tässä suklaassa maissia on runsaasti! Sattumia ei tosiaankaan tarvitse hakemalla hakea, vaan niitä on hyvin anteliaasti.

rittersportcorn2

Popcornimainen tuoksu leijailee nenään kun pakkauksen avaa. Silmät kiinnikin tietäisi, mitä tässä suklaassa on mausteena. Itse suklaa on perus-RitterSportia eli ihan hyvää maitosuklaata, johon maissilastumurut ja paahdettu maissi tuovat mukavasti tekstuuria. Kun palasta haukkaa, hampaissa rouskuu miellyttävästi. Paahdetun maissin maku on suht voimakas, mutta suolaisuutta ehkä kaipaisin hieman lisää.  Parin palasen jälkeen hampaankolot ovat täynnä maissimuruja, joita saa seuraavan kymmenen minuuttia kaivella kielellään pois.

Ritter Sport Crunchy Corn Chips on maistamieni maissisuklaiden parhaimmistoa (häviää oikeastaan vain Milkan ihanalle popcornsuklaalle, jota ei enää saa Suomesta), mutta jokin sen maussa jää häiritsemään. Se on epämääräinen tunkkaisuus, josta erotan häivähdyksen pureskelun alkuvaiheessa, mutta en enää sitten, kun suklaa on sulaa suussa. Koko levy kuitenkin katosi kaapista varsin kivuttomasti, joten kyllä tämä ihan kelpo suklaata on.

Arvio: 4+ / 5. Varsin onnistunut levy niin maultaan kuin koostumukseltaankin.

Taffel & Panda Suklaa: Makea Rapea Suolainen

Heti Polly-maissipuffien perään esittelen toisen samanlaisen tuotteen: Taffel ja Panda Suklaa ovat yhdistäneet voimansa ja tuoneet markkinoille Makea Rapea Suolainen -pussin. Tälläkin kertaa kyse on suklaakuorrutetuista maissipalleroista, joiden on siis nimensä mukaisesti tarkoitus olla makeita, rapeita ja suolaisia.

taffelsweetsalty1

Ainesosat: Sokeri, maissijauho, kaakaovoi, täysmaitojauhe, kaakaomassa, rasvaton maitojauhe, suola, pintakäsittelyaine (E414), emulgointiaine (lesitiini), aromi (vanilliini).

Nämä Taffelin/Pandan pallerot ovat kooltaan jotenkin muhkeamman oloisia kuin Pollyt, mutta luulen, että muoto osittain hämää: siinä missä Pollyt olivat puikulaisen papanan näköisiä, Taffelin pallerot ovat suht pyöreitä. Niiden suklaakuorrutus on ohuempi kuin Pollyissa ja maissipitoisuus vastaavasti suurempi, minkä vahvistaa myös ainesosaluettelo. Taffelilla maissijauho on listassa jo toisena siinä missä Pollyissa puffattu maissi on mainittu vasta neljäntenä.

taffelsweetsalty2

Kun molemmat laitetaan rinnakkain, näkyy hyvin, että varsin samanlaisista tuotteista tässä on kyse:

taffelsweetsalty3

Entäs maku? Luvatuista kolmesta ominaisuudesta Makea Rapea Suolainen sisältää kaksi. Ne ovat makeita ja ne ovat rapeita. Suolaisuudesta ei kuitenkaan ole tietoakaan – ei siis edes kalpeaa aavistusta. Suklaa on mielestäni sokerisempaa kuin Pollyissa eikä muutenkaan yhtä hyvää, mutta pyöreä muoto ja ohuempi suklaakerros tekevät näistä Taffelin palleroista rapeampia ja rouskuvampia kuin Polly Puffit. Täydellisessä maailmassa olisi tarjolla yksi tuote, jossa yhdistyisi näiden tekstuuri ja Polly Puffien suklaa ja suolainen vivahde.

Molemmissa tuotteissa on puolensa, ja on ihan makuasia, kummasta tykkää enemmän: minä valitsisin ilman muuta Polly Puffit mutta taas mieheni arvioi Taffelit paremmiksi. Jos haluaa nauttia nimenomaan suolaisen ja makean liitosta, kannattaa valita Polly Puffit. Jos taas vain kaipaa jotain suklaista rapsakkaa mutusteltavaa, on Taffel ihan hyvä valinta.

Arvio: 3½ / 5. Suolaisuuden puuttuminen oli pettymys. Muutenkin nämä tuntuivat jotenkin vähän mitäänsanomattomilta, joskaan mitään varsinaista vikaa näissä ei ole. Paitsi siis se suolan puute. Plussaa rapeasta koostumuksesta.

Cloetta Polly Puffar Sea Salt

Rakastan Pollyja. Perinteinen sininen pussi on klassikko, jota en hylkää koskaan, mutta otan aina innolla vastaan myös uudet versiot. Nyt nuo ihanat suklaakuorrutteiset vaahtopallerot ovat saaneet seurakseen suklaiset maissipuffit,  joissa on merisuolaa. Tuoteideana tämä ei ole kauhean omaperäinen, enkä oikeastaan tiedä, mitä tekemistä näillä suklaisilla maissinaksuilla on varsinaisten Pollyjen kanssa, mutta sehän ei luonnollisestikaan tarkoita, että jättäisin tuotteen hyllyyn.

Polly Puffar Sea Salt on ollut Ruotsissa myynnissä jo pitkään (vuoden, ehkä?) ja olen ehtinyt natustaa niitä jo kolme tai neljä pussillista. Blogia varten otin kuvat jo kaksi kuukautta sitten (Ruotsista ostetusta pussista) kuullessani kaverin löytäneen puffeja suomalaisesta Prismasta. Ja kyllä, nyt näin itsekin omin silmin CityMarketissa tämän… no, uutuuden.

pollypuffar1

Ainesosat: sokeria, kaakaovoita, täysmaitojauhetta, puffattua maissia, kaakaomassaa, rasvatonta maitojauhetta, kasvirasvoja / kasviöljyjä (palmu, shea, kookos), herajauhetta (maidosta), merisuolaa, emulgointiainetta (soijalesitiiniä), tärkkelystä, pintakäsittelyaineita (arabikumia, sellakkaa), aromia (mm. vanilliinia), suolaa.

pollypuffar3

Puffit ovat epämääräisen muotoisia papanoita, joiden pinta on juuri sellainen ilmavan röpelöinen kuin muissakin vastaavissa naksuissa. Ne eivät ole kauhean suuria, joten suklaakuorrutuksen osuus on itse asiassa aika mukava. Pienehkö koko ja suht reilu suklaakerros tosin saavat sitten aikaan sen, että nämä eivät ole niin rapeita ja ilmavan rouskuvia kuin voisivat olla. Riittävän rapsakoita ne ovat silti – ja ennen kaikkea erittäin makoisia! Suklaa on ihan kelpo maitosuklaata, toki makeaa mutta ei kohtuuttoman makeaa, maissi on ilmavaa ja merisuola tuo juuri täydellisen ripauksen suolaisuutta herkkuun, joka muuten olisi luultavasti ällömakea.

Merisuola suklaassa on ollut jo jonkin aikaa muodissa, mutta on taitolaji saada sen määrä ihan täydellisesti kohdalleen: sitä ei saa olla liikaa, tai suolaisuus alkaa ärsyttää, mutta jos sitä ei ole tarpeeksi, se ei myöskään tuo suklaan makuun sitä kaivattua ryhtiä. Polly Puffar Sea Salt on suolauksen osalta minusta oikein onnistunut tuote. Muutenkin näitä pistelee ilokseen (ja vaa’an kauhuksi).

Arvio: 4½ / 5. Raps, rousk, slurps. Tykkään.

Marabou Oreo filled -suklaalevy

Maraboun Oreo-suklaapatukka tuli jo esiteltyä, joten nyt on levyn vuoro. Tämänkin ostin Ruotsista, mutta toivon mukaan tämä ilmaantuu myyntiin vielä Suomessakin. Levy on selvästi isompi kuin Maraboun levyt yleensä, peräti 320 grammaa, ja se on myös vähän eri mallinen: pitempi ja kapeampi.

oreofilled1

Ainesosat: sokeri, palmuöljy, vehnäjauho, rasvaton maitojauhe, herajauho (maito), kaakaovoi, kaakaomassa, voiöljy, vähärasvainen kaakao, vehnätärkkelys, tärkkelyssiirappi, emulgointiaineet (soijalesitiini, auringonkukkalesitiini), hasselpähkinät (0,17%), suola, nostatusaineet (E500, E501, E503), stabilointiaine (E405), aromi.

Pähkinäallergikkojen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tässä on käytetty hieman hasselpähkinää. Itse annoin tätä pojalleni tajuamatta edes tarkistaa, koska Maraboun suklaassa ei ole pähkinää eikä myöskään Oreoissa, ja säikähdin, kun lapsi alkoi yskiä. No, pojalla oli ahneuksissaan mennyt murunen väärään kurkkuun eikä vähäisestä hasselpähkinästä mitään oireita onneksi sitten tullut. Jatkossa pitää olla tarkempi!

oreofilled2

Tämä suklaa totisesti on Oreo filled; yhtään eivät valehtele! Suklaan sisällä oleva keksikerros on itse asiassa siinä määrin paksu, että ainakin huoneenlämpöisestä suklaasta on vaikea taittaa siistejä palasia. Keksi murtuu juuri siten kuin itse haluaa, joten palaset ovat vähän epämääräisen näköisiä. Käytännön merkitystähän tällä ei ole, paitsi tilanteessa, jossa yrität taittaa molemmille lapsille samankokoiset palaset, mutta suklaa lohkeaakin 40/60-suhteessa eikä fifty-fifty, ja toinen lapsi huutaa naama punaisena, että ”X SAI ISOMMAN PALASEN!” Ei sillä, että meillä koskaan näin kävisi, mutta…. huoh.

Maultaan tämä on aika pitkälti samanlaista kuin aiemmin esitelty Oreo-suklaapatukka: makeaa, hieman Kinder-suklaan kaltaista, kermaista. Täyte on tosi hyvää ja keksiä lukuunottamatta koostumukseltaan pehmeän samettista, ja keksi taas sitten tarjoaa mukavaa rouskuteltavaa. Keksikerroksen paksuus on ehdoton plussa, sillä tuo valkea täyte on siinä määrin äkkimakeaa, että se totisesti tarvitsee paksun keksikerroksen taittamaan liikaa makeutta. Luulen, että suklaa olisi vielä parempaa, jos valkean kreemitäytteen osuus olisi pienempi. Kaiken kaikkiaan tämä kuitenkin on mielestäni herkullista, ainakin jos määrä pysyy kohtuullisena – näin makeaa suklaata en ainakaan minä kykene syömään kuin muutaman palan kerrallaan.

Arvio: 4+ / 5. Keksisuklaiden sarjassa varsin mainio levy. Marisen ainoastaan Maraboun helmasynnistä eli tolkuttomasta makeudesta. Voisin ostaa toistekin🙂

KitKat Chunky Peanut Butter

Ja taas maapähkinävoita! Tällä kertaa nappasin CityMarketin import-hyllystä KitKat Chunkyn maapähkinävoilla höystettynä. Oli hauskaa löytää jokin uusi KitKat-maku, kun olen monesti harmitellut sitä, ettei tänne Suomeen tunnu koskaan tulevan mitään kivoja muualla myytäviä limited edition -versioita perussuklaista.  KitKat Chunkysta on ollut tämän lisäksi muualla maailmassa myynnissä ainakin maut tuplasuklaa, toffee, appelsiini, minttu, valkosuklaa, vanilja, hasselpähkinä ja kookos.

kitkat-cpb1

Ainesosat: Sokeri, kaakaovoi, rasvaton maitojauhe, maapähkinätahna 10%, vehnäjauho, kaakaomassa, palmuöljy, voiöljy, herajauhe, laktoosi (maito), vehnäproteiini, maapähkinäjauhe 1,9%, emulgointiaine (auringonkukkalesitiini), suola, aromit, nostatusaine (natriumbikarbonaatti E500). Saattaa sisältää muuta pähkinää.

kitkat-cpb2

Pakkauksen sisältä löytyy jykevä suklaapatukka, joka on jaettu isoihin paloihin. On makuasia, pitääkö enemmän Chunkyn isoista palasista vai perinteisen KitKatin ohuista ”tikuista” – olisin ehkä itse taipuvainen suosimaan niitä ohuita vohvelitankoja, jotka ovat jotenkin rapeampia, mutta en missään nimessä nyrpistä nenääni tällekään😉

Poikkileikkaus näyttää, että vohveliosuuden yläpuolella on kelpo kerros maapähkinävoita. Vohveli on rapean rouskuvaa kuten tavallisessakin KitKat Chunkyssa, mutta maapähkinävoi tuo mukaan ihanan oman hieman suolaisen lisänsä. Se sopii oivallisesti tähän suklaapatukkaan ja maapähkinävoita on juuri sopivasti niin että se maistuu selvästi, mutta ei nouse liikaa hallitsemaan makua. Kokonaisuus on kuitenkin minulle turhan makea; yksi pala riitti mainiosti eikä tehnyt mieli ottaa heti lisää. En usko, että saisin syötyä kerralla koko patukkaa – ainakaan ilman että naama alkaisi vihertää.

Arvio: 3½ / 5. Kivaa vaihtelua perusvohvelisuklaille (varsinkin maapähkinävoin ystäville), mutta liian makeaa.