Mentos Pop Ins Liquorice Mix

Kaikki tuntevat Mentosit. Uusia makuvaihtoehtoja tulee ja menee, mutta tietyt perusmaut pysyvät: hedelmämix, lakritsi ja minttu. Uudehkot Mentos Pop Ins -pussit sisältävät pienempiä Mentos-karkkeja hyvin värikkäissä pikkupusseissa; sekoituksia on muistaakseni kolme erilaista. Poimin kokeeksi lakritsimixin, koska se vaikutti kiinnostavimmalta.

Ainesosat: Sokeri, glukoosisiirappi, kokonaan kovetettu kookosöljy, ammoniumkloridi, lakritsiuute, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), tärkkelys,aromit, värit (sokerikulööri, kasviperäinen lääkehiili), pintakäsittelyaineet (mehiläisvaha, sellakka, karnaubavaha), emulgointiaine (rasvahappojen sakkaroosiesterit), sakeuttamisaine (gellaanikumi).

Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli koostumus: alkuperäisissä Mentos-karkeissa on kova raepinta, joka rapsahtaa vähän puraistessa, mutta nämä pienet Pop Ins -versiot ovat pehmeitä. Edes karkin pinta ei ole kova, vaikka se onkin kiiltävä ja raemainen, vaan antaa täysin periksi puraistaessa. Se oli kyllä rehellisesti sanottuna pettymys, sillä mielestäni normaaleissa Mentoksissa se kova pinta yhdistettynä sitkeään sisukseen on ihan parhautta.

Mustat ovat lakritsin makuisia. Ne ovat aika makeista ja lakritsin maku on suhteellisen mieto. Karkit ovat hyviä, mutta eivät millään tavalla erityisiä.

Valkea – tai lähinnä harmahtava – on minttulakritsin makuinen. Odotin jotain sellaista täpäkän minttuista kuten perinteiset isot Mentosit, mutta tässä mintun maku on lähes olematon ja karkki maistuu lähinnä lakritsille. Höh.

Ruskeiden pitäisi maistua salmiakille, mutta lähinnä niissä on vähän voimakkaampi ja aavistuksen suolaisempi maku kuin mustissa lakritsinmakuisissa karkeissa. Taas höh.

Koostumus oli siis pettymys, ja vaikka karkit ovat maultaan ihan kivoja, ne eivät ole yhtään enempää kuin ”ihan kivoja”. Nämä eivät tarjonneet mitään, mistä innostuisin. Odotin enemmän.

Arvio: 3 / 5. Hyvää mutta melko mitäänsanomatonta. En keksi oikeastaan mitään syytä, miksi ostaisin näitä tavallisen Mentos-pötkön sijasta.

Van Slooten’s Candy Cars Wacky Racers

Van Slootenin makeiset lienevät useimmille tuttuja persoonallisista pakkauksistaan. Pyöreisiin kannellisiin tölkkeihin pakattuja salmiakkilakritsikuvioita on saanut vuosikaudet esimerkiksi tax free -myymälöistä, mutta nykyään erilaisia Van Slooten -makeisia myydään muuallakin. Road Runners -purkki on suosikkini, mutta koska tällä kertaa halusin jotain uutta, nappasin ostoskoriin Wacky Racers -boksin.

Ainesosat: glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, liivate (porsaan), hapot (sitruuna-, omena- ja etikkahappo), luontainen appelsiiniaromi, luonnon sitruuna-aromi, luontaiset aromit, elintarvikevärit (sokerikulööri, paprikauute, kurkumiini) tiivisteitä (spirulina, saflori, retiisi, omena, mustaherukka, bataatti, porkkana), pintakäsittelyaine (karnaubavaha), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo). Gluteeniton.

Wacky Racers -karkeissa on käytetty ainoastaan luontaisia aromeja ja väriaineita. Sekoituksessa on hedelmäviinikumeja, colapulloja ja yhdistelmäkarkkeja, joissa hedelmään yhdistyy vaahtokarkkimainen pohja. Löysin pakkauksesta lopulta viisi erilaista karkkia, joista neljä näette kuvassa. Viides, jonka löysin vasta karkit kuvattuani, on kuin kuvan vasemmanpuoleisin karkki (eli vaahtispohjainen) mutta eri värinen.

Nämä olivat jonkinaisteinen pettymys ennen kuin olin edes työntänyt yhtään niistä suuhuni. Nämä, jos mitkä, ovat nimittäin löllöjä: lötköjä, tahmeanpehmeitä vetelyksiä. Heti, kun otin yhden purkista, sormeni protestoivat. Hedelmäkarkit eivät saisi tuntua näin lötköiltä (tiedän, tämä on minun omituisuuttani…). Urheasti kuitenkin maistoin. Karkkien tekstuuri on minulle epämiellyttävä, mutta maku näissä on ehdottomasti kohdallaan. Karkit ovat herkullisen hedelmäisiä ja makeita, colapullo maistuu juuri sille mille pitääkin ja punavihreässä autossa on selvä kirsikan maku, jota värityksestäkin osasi odottaa. Lötköydestään huolimatta karkit ovat varsin venyvän sitkeitä, joten pureskeltavaa riittää. Kippasin maistelun jälkeen loput karkit paperipussiin ja elän toivossa, että muutaman viikon säilöminen kaapissa saa ne kuivahtamaan edes vähän vähemmän veteliksi.

Arvio: 3½ / 5. Antaisin kokonaisen numeron enemmän, jos nämä eivät olisi löllöjä. Mikäli löllöys ei häiritse, suosittelen ihan varauksetta testaamaan: nämä ovat erinomaisen maukkaita.

Malaco Emoji Aakkoset

Muutamia viikkoja sitten todistin perjantai-iltaista kriisiä Prisman karkkihyllyllä. Alakouluikäinen poikalapsi oli täysin sydämistynyt tajutessaan, ettei karkkihyllystä löytynyt Emoji-aakkosia. Olisi pitänyt saada juuri niitä, koska kaikki muu oli kelvotonta ja tylsää. Äiti käski napakasti valita jotain muuta, koska aikoi lähteä ”ihan just nyt kassalle tästä arpomasta”.

Tapaus tuli tietysti mieleeni, kun pari viikkoa myöhemmin näin Emoji-aakkosia kaupassa. Jos karkkisekoitus on niin hyvä, että aiheuttaa moisen kriisin, sitä on tietysti testattava – huolimatta siitä, että valmiit karkkisekoitukset eivät yleensä ole kovin onnistuneita (minkä taidan kirjoittaa tähän blogiin noin joka neljäs kerta?).

Aineosaluettelo: glukoosisiirappia, sokeria, muunnettua tärkkelystä, liivatetta, happoja (omenahappoa, sitruunahappoa, maitohappoa), stabilointiainetta (sorbitolia), aromeja, happamuudensäätöainetta (E331), karamellisoitua sokeria, kasviöljyjä (kookos, palmu*), tiivisteitä (mustaporkkanaa, porkkanaa, mustaviinimarjaa), kokonaan kovetettua palmurasvaa*, värejä (E171, E120, E160c, E100, E160a, E132), pintakäsittelyainetta (karnaubavahaa).

Karkkeja oli monia erilaisia: muodoltaan perinteisiä aakkosia…

…kummallisia naamoja…

…ja lisää kummallisia naamoja. Ja sydän.

Oranssinkeltaisen ja ihan vaaleankeltaisen karkin kanssa on pussin suunnittelijalla kai käynyt jonkinlainen kömmähdys, sillä karkit eivät vastaa pussin kyljessä olevaa kuvaa. Pussin kuvassa ’greippi’ on oranssinkeltainen nukkuva naama ja ’mango’ on vedet silmissä naurava hyvin vaaleankeltainen naama. Karkkipussista löytyy kuitenkin hyvin vaaleankeltainen, hieman greipiltä maistuva nukkuva naama ja oranssinkeltainen etäisesti mangolta maistuva naurava emoji. Karkin muoto vastaa siis pussin kyljessä olevaa kuvaa mutta väri ei. Tämä ei toki ole mikään iso ongelma, mutta aiheutti aluksi vähän hämmennystä, kun noita karkkeja tuolta pussista ongin kuvattavaksi ja maisteltavaksi.

Söin karkkeja ensin katsomatta, miltä niiden pitäisi pussin tekstin mukaan maistua ja testasin tällä tavoin makujen tunnistettavuutta.

Vihreä aakkonen oli sopivan kirpeä, vähän lötkö, pehmeänsitkeä. Ajattelin, että siinä on ehkä yritetety päärynää, mutta pussissa lukee Fizzy-pop (say what?). Ruskea aakkonen maistuu colalle. Hyvää. Koostumus samanlainen kuin Fizzy-popissa. Punainen aakkonen maistuu vesimelonille, senkin tunnistin. Tai oikeammin se maistuu tunkkaiselle vesimeloniaromille, ja muutenkin karkissa on vähän outo sivumaku. Bläärgh.

Vaaleankeltainen naama maistuu hieman greipiltä, joten sen kyllä tunnistaa. Koostumus on pehmeähkö eikä kovin sitkeä. Violetti naama on maultaan marjainen, mutta en keksi, mille marjalle se selkeimmin maistuisi. Maku on kuitenkin aika kiva. Pussin mukaan maku on mustikka. Gotcha. Ruskea naama on ihan geneerisen hedelmäkarkin makuinen; en tavoittanut siitä mitään selvää makua, mutta pussin mukaan se on appelsiini. Koostumukseltaan sekä ruskea että violetti ovat tavanomaisia pehmeitä hedelmäkarkkeja. Sitkoa ei ole minun makuuni tarpeeksi.

Vaaleanpunainen sydän on koostumukseltaan samanlainen kuin greippikarkki. Se on olevinaan maultaan persikka. Maku on kyllä erilainen, ei ihan tyypillinen hedelmäkarkkimaku, mutta ei se erityisemmin persikkainen ole. Oranssinkeltainen karkki on lähinnä makea, vaikka tarkoitus on maistua mangolta. Ihan kiva ja harmiton hedelmäkarkki sinänsä. Punainen naama maistuu mansikkaesanssilta, jossa on taas se valitettavan usein tämmöisistä karkeista löytyvä aavistuksen hajuvesimäinen sivumaku. Yh.

Arvio: 3½ / 5.  Kahta makua lukuunottamatta nämä karkit ovat aika kivoja ja varsin maukkaita. Olisin pitänyt enemmän koostumuksesta, joka tarjoaisi hampaille edes jonkinlaista haastetta – nämä ovat vähän turhan pehmeitä. Tunkkaisen vesimelonin ja hajuvesimäisen mansikan olisi voinut jättää kokonaan pois. Kyllä nämä silti tuolta kaapista katoavat ilman erityistä ponnistelua.

TV Mix Scifi

En juuri koskaan osta valmiita karkkisekoituksia, vaan poimin irtokarkkihyllystä juuri niitä karkkeja, joista pidän. Valmiissa sekoituksissa on aina ja ikuisesti vähintään yksi koostumukseltaan löllö ja täysin turha hedelmäkarkki, rasittavan hitaasti suussa sulava mitäänsanomaton kova karkki tai pahaa lakritsia, jonka sormet parhaansa mukaan pyrkivät kiertämään. Ja jos sekoituksessa on yksikin turha karkki, niin Murphyn lain mukaan juuri sitä lajia on pussissa kaikkein eniten, ja sitten raivohiki otsallasi seulot sieltä pussista pois niitä huonoja, että saisit rauhassa mässyttää niitä parempia. (Tai sitten minä olen nirso. Sekin on täysin mahdollista.)

Scifin ystävänä kiinnostuin kuitenkin lievästi uusimmasta TV Mix -pussista, jonka K-Supermarketissa käydessäni äkkäsin hyllyssä. TV Mixejä on jo ties miten monella eri teemalla, enkä ole tainnut niistä aiemmista koskaan ostaa yhtäkään, mutta jos karkkipussissa on karkit nimeltä facehugger ja vulcan salute, se ansaitsee mahdollisuuden.

Ainekset: sokeria, glukoosisiirappia, muunnettua tärkkelystä, glukoosi-fruktoosisiirappia, ammoniumkloridia (=salmiakkia), hyytelöimisainetta (arabikumia), kasviöljyjä (palmu*, kookos, shea), happoa (sitruunahappoa), lakritsiuutetta, sokeroitua maitotiivistettä, kokonaan kovetettua kookosöljyä, kosteudensäilyttäjää (sorbitolia), aromeja, liivatetta, maltodekstriiniä, värejä (E100, E101, E120, E131, E141, E150c, E150d, E153, E160a, E171), suolaa, pintakäsittelyaineita (karnaubavahaa, mehiläisvahaa).

Pussissa on 11 erilaista karkkityyppiä: facehugger ja vulcan salute (mango), terminaattorin silmä (vadelma), alien (omena), salmiakit pimeyden maski, komponentti x, Thorin vasara ja matriisilasit, Ufo-lakritsirae, Komeetta (pyöreä kova karkki) ja Meteoriitti (litteä toffeetyyny).

Ja sitten tärkein: miltä karkit maistuivat?

Salmiakit ovat kaikki samanlaisia, vain muodoltaan erilaisia. Suolaisuus ja makeus ovat hyvin tasapainossa, mutta salmiakin koostumus ei miellyttänyt: tekstuuri oli jotenkin tahmainen eivätkä karkit olleet tarpeeksi sitkeitä minun makuuni. En innostunut. Maailmassa on paljon huomattavasti parempaa salmiakkia.

Hedelmäkarkit ovat ns. bulkki-Malacoa, eli ihan tusinahedelmäkarkkeja – juuri sellaisia, mitä Malaco on tehnyt vuodesta toiseen. Keltaisista en löytänyt mangon häivähdystäkään enkä punaistakaan olisi vadelmaksi tunnistanut – se maistui kuitenkin erilaiselta kuin keltaiset ja maussa oli jokin epämääräinen hajuvesimäinen häivähdys, josta en pitänyt. Vihreät alienit maistuvat teolliselle omena-aromille.

Komeetta toimittaa pussin virallisen tylsän kovan karkin virkaa. Se maistuu toffeelle ja on sinänsä ihan maukas, mutta koen kovien karkkien pureskelun epämiellyttäväksi enkä jaksa loputtomasti imeskellä niitä, joten… ääh.

Toffeetyynyt ovat irtokarkkihyllystä tuttuja (ja Ruotsista niitä saa Brio Gräddkola -pusseina), ja ne ovat herkullisia, kermatoffeen makuisia juuri sopivan sitkeitä nameja.

Siniset ja valkeat ufo-lakritsirakeet olivat kaikkein ilahduttavin tuttavuus tässä pussissa. Ne ovat juuri sopivan kovansitkeitä, raekuoressa maistuu hennosti anis ja karkin sisus on juuri sopivan salmiakkinen. NAM! Arvatkaapa, oliko näitä pussissa huomattavasti vähemmän kuin muita karkkeja? Jep jep. Näitä voisin ostaa omana pussinaan.

Arvio: 2½ / 5. Pussin salmiakit jäävät melko varmasti syömättä, lakritsirakeet ja toffeetyynyt katoavat suhteellisen nopeasti. Hedelmäkarkit tulee ehkä syötyä joskus pahassa karkintuskassa, jos parempaa ei ole tarjolla. Moni varmasti tykkää tästä sekoituksesta, mutta minä tuskin ostan toiste.